Lajiesittely

Lajiesittely

Kouluttaja

Wingsuit

Flätsi / FS

Ruttu / CF

Swoop / CP

Kuvaaja

Freefly

Kouluttaja

Yhdessä onnistumisen riemu
laskuvarjohyppykouluttaja Sami

Toimin kerhossamme laskuvarjohyppykouluttajana. Kouluttajan tehtävänä on opettaa tavallinen ihminen hyppäämään lentokoneesta, ja kouluttaja antaakin oppilaalle valmiudet ensimmäiseen hyppyyn opettamalla teoriaa ja ohjaamalla käytännön harjoituksia. Jatkossa kouluttajan rooli on olla tukena ja antaa jatkokoulutusta, jotta oppilas saavuttaa päämääränsä eli saa itsenäisen hyppääjän lisenssin.

Kouluttaja on perehtynyt lajiin, jotta tietää mistä puhuu. Kouluttajalta vaaditaan vapaapudotuksen lentotaitojen lisäksi vuorovaikutustaitoja ja avoimuutta. Kouluttaja ei tarvitse mitään erityisvarusteita. Kouluttajan varuste on kokemus, jos niin voi sanoa, kokemus ja kiinnostus kouluttamiseen. Lähtökohtaisesti kouluttaja voi hypätä ihan samoilla varusteilla kuin oppilaskin. Mahdollisina lisävarusteina voidaan käyttää lyijyvöitä ja erilaisia hyppypukuja eli ”suitteja”, joista löytyy esimerkiksi kahvat otteiden ottamiseen ilmassa.

Kouluttajan tehtävä on opettaa tavallinen ihminen hyppäämään lentokoneesta

Paras muistoni kouluttajana on oppilaiden onnistumiset, koska niistä saa itsekin niin paljon. Kun oppilas saa jonkin suorituksen läpi tai suorittaa vaikka lyhyen kolmen sekunnin vapaapudotuksen, ja suoritus onnistuu ja näkee oppilaan hymyn. Silloin itsekin ajattelee että: ”Wuhuu, se menee läpi, tosi hienosti menee!”

Eräs oppilas tahkosi harjoitusvetohyppyjä, joissa pakkolaukaisukurssin käyneet oppilaat harjoittelevat oikeaa liikesarjaa varjon avaamiseen. Oppilaalla oli aika hurjan näköisiä suorituksia aina välillä. Oli hieno tunne nähdä se riemu, kun hyppy onnistui ja oppilas pääsi hyppäämään ensimmäisen lyhyen itseavaushypyn. Se oli yksi oppilassuoritus, joka on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Kouluttamisessa hienoa on myös se, että onnistumisten lisäksi pääsee itsekin oppimaan jatkuvasti uutta. Sitä kouluttajana toimiminen pitkälti onkin, yhdessä oppimista ja onnistumista!

Tietynlaisella puvulla pystyy myös edesauttamaan omaa lentämistä. Lisäksi kypärässä oleva videokamera on monien kouluttajien käyttämä lisävaruste, mutta lähtökohtaisesti kouluttajan pitää pystyä arvioimaan oppilaan suoritus ilman kameraakin. Se on hyvä kouluttajan merkki, että tämä pystyy hakemaan hypyn hyvät ja huonot puolet ja kertomaan ne oppilaalle myös ilman kuvamateriaalia.

Wingsuit

Ei vain hameväelle
wingsuithyppääjä Marko
wingsuithyppääjä Marko

Liitopuku (wingsuit) eli tuttavallisemmin mekko on puku, jossa on jalkojen ja käsien välissä ilmalla täyttyvää kangasta. Nämä nailonprofiilit paineistuvat ilmavirrassa ja muodostavat aerodynaamisen siiven kuten lentokoneessa. Siipi muodostaa nostovoimaa ja hidastaa vertikaaliputoamisnopeutta muuntaen sen horisontaalinopeudeksi. Tämän johdosta liitopuvun putoamisnopeus on noin 20-80 km/h (verrattuna vapaaputoukseen 180 km/h) samalla kuin eteenpäin liikutaan 100-300 km/h.

Olin harrastanut hyppäämmistä jo tovin lähinnä freeflyingiin keskittyen. Tarpeeksi hyppyjä kerättyäni halusin kokeilla liitopuvulla hyppäämistä, mutta syksyllä kun tarvittava kouluttaja oli paikalla niin liitopukuja ei ollut riittävästi kaikille osallistujille ja jäin ilman hyppäämiseen tarvittavaa koulutusta. No sitä ensimmäistä lentoa odotellessa vierähti kaksi vuotta, kunnes Parasummerissa Virossa Kuosman Jari (Mr. Birdman) koulutti minut vihdoin mekkoilun saloihin. Sen jälkeen 90% hypyistäni on tullut liitopuvulla.

Joka kerta kun lähtee koneesta liitelemään niin tietää tekevänsä, jotain mitä vain promillen kymmenys ihmiskunnasta pääsee koskaan kokemaan.

Laji vaatii hyvää koordinaatiokykyä, kolmiulotteista hahmottamiskykyä sekä kehonhallintaa koska lajissa liikutaan moniulotteisesti ilmavirrassa. Myös pitkäjänteisyys on tärkeää, koska liitopukuhyppäämisen aloittamisen raja on 200 vapaapudotushyppyä.

Lajin erikoisvarusteisiin kuuluu tärkeimpänä juuri liitopuku. Ensin aloitetaan hieman pienemmistä siivistä, jonka jälkeen, taito- ja kokemustason kasvaessa, voidaan siirtyä lentäviin mattoihin. Muina välineinä ”mekkoilijoilta” voi löytyä myös hieman modifioitu laskuvarjokokonaisuus ja erilaiset GPS-jäljityslaitteet.

Laji on antanut minulle niin paljon, etten voi edes määritellä parasta muistoa. Joka kerta kun lähtee koneesta liitelemään niin tietää tekevänsä jotain, mitä vain promillen kymmenys ihmiskunnasta pääsee koskaan kokemaan!

Swoop / CP

Pintaa hipoen
swoop Maik

Lajini on canopy piloting, josta usein käytetään termiä swooppaus. Olen aina tykännyt nopeista varjoista ja vauhdista. Harrastusvuosien kuluessa on nopealla varjolla lentäminen muodostunut mielenkiintoisemmaksi kuin vapaapudotus. Yksi parhaita muistojani lajin parissa on ollut harjoitusleiri jossa vetäjänä toimi lajin maailman paras hyppääjä, jolta sai vinkkejä omaan harjoitteluun koko leirin ajan. Vaikka swooppaus on kilpailulaji, niin sitä on mielenkiintoista ja haastavaa harjoitella, vaikkei kilpailisikaan. Itse en ole kilpaillut lajissa eikä varsinaisesti kilpaileminen ole suunnitelmissa, ainakaan vielä. Kilpailulajina canopy pilotingissa on kolme osa-aluetta: pituus, nopeus ja tarkkuus.

Nopeilla varjoilla lennetään laskeutuessa pitkin rataa joka koostuu osin maan pinnan yläpuolelle merkitystä osuudesta ja osin vesialueen päällä olevasta osasta. Pituudessa ratkaisee lennetty matka, nopeudessa kellotetaan aika joka kuluu radan läpi lentämiseen ja tarkkuudessa vielä täytyy laskeutua radan päässä olevalle ruudukolle. Lentonopeudet laskeutuessa huomattavasti kovemmat kuin tavallisella laskuvarjolla. Laji on erittäin yleisöystävällinen, koska kaikki suoritukset tapahtuvat lähellä maanpintaa ja yleisö voi seurata lajia vierestä toisin kuten esimerkiksi vapaapudotuslajeissa.

Lentonopeudet laskeutuessa huomattavasti kovemmat kuin tavallisella laskuvarjolla.

Pitkäjänteisyys on swooppaajalle tärkeä ominaisuus. Ennen swooppaamisen harjoittelun aloittamista hyppääjällä täytyy olla hankittuna hyvät kuvunkäsittelyn perustaidot. Maltti on valttia tässäkin lajissa. Nopeampaan varjokalustoon ja vaikeampiin suorituksiin ei pidä siirtyä ennen kuin oma tieto- ja taitotaso on riittävä. Alkuun swooppausharjoittelussa pääsee ihan perusvaljailla ja normaalilla laskuvarjolla. Lajiin on kuitenkin suunniteltu omat laskuvarjonsa. Niiden käyttämiseen vaaditaan paljon kokemusta rauhallisemmista varjoista. Myös valjaita räätälöidään ja osakokonaisuuksia muutetaan vauhdinottamista ja kovaa lentämistä silmällä pitäen.

Freefly

Akrobatiaa taivaalla
freefly Leena
freefly Leena

Lajini on freehyppääminen, vaikkakin myös muita lajeja tulee hypättyä. Itse koen, että freehyppäämisessä on enemmän mahdollisuuksia kehittyä ja se vaatii enemmän harjoittelua. Freehyppäämisellä tarkoitetaan hyppäämistä muissakin asennoissa kuin pelkästään mahallaan. Hypätään esimerkiksi istuma-asennossa tai pää alaspäin, jolloin putoamisvauhti on kovempi kuin pelkästään mahallaan hypätessä. Freessä vapaapudotusnopeus saattaakin olla jopa 240–290 km/h.

Freessä vapaapudotusnopeus saattaa olla jopa 240–290 km/h.

Tärkeää freehyppäämisessä on kehonhallinta, eikä se vaadi mitään erityisvarusteita. Kypärän mallilla ei ole väliä, mutta hyppyhaalarin on hyvä olla ihonmyötäinen, jotta kehonhallinta on helpompaa. Paras muistoni freehyppäämisestä on kesältä 2015, kun istuallaan hypätessäni sain ensimmäisen kerran otteen edessä olevan kaverin kädestä. Hyppääminen on ihan parasta!

FS / Flätsi

Kuviokelluntaa kavereiden kanssa
fs flätsi Lasse
fs flätsi Lasse

Hyppylajinani on muodostelmahyppääminen (Formation Skydive, FS) eli tuttavallisemmin ”flätsi”. Flätsissä kisataan neljän hengen joukkueissa, jotka koneesta ulos hyppäämisen jälkeen yrittävät muodostaa mahdollisimman monta, ennakkoon määrättyä kuviota ottamalla erilaisilla otteilla kiinni joukkuetovereista. Kyseisen lajin pariin päädyin heti lupakirjan saamisen jälkeen, kun pari hyppykaveria kysyi minua mukaan perusteilla olevaan hyppyjoukkueeseen. Joukkueellemme oli alusta alkaen selvää, että taidot oli hiottava Suomenmestaruuskilpailujen tasolle, jonne lähdettiinkin kisaamaan.

Yksittäistä, parasta muistoa flätsin parissa minun on vaikea nimetä, mutta kärkisijoille pääsee hyppyjoukkueen kanssa Britanniassa pidetyt harjoitusleirit ja SM-kilpailut. Tärkeintä flätsissä on halu uuden oppimiseen ja hauskanpitoon muiden hyppääjien kanssa. Jos lajia jatkaa pidemmälle, oleellisiksi taidoiksi muodostuvat erilaiset urheilullisuuteen liittyvät ominaisuudet, kuten kestävyys, kehonhallinta, notkeus ja palautumiskyky.

Tärkeintä flätsissä on halu uuden oppimiseen ja hauskanpitoon muiden hyppääjien kanssa.

Flätsi on nopea ja kohtuullisen yksinkertainen keino päästä harrastamaan hyppäämistä siten, että hypyt suoritetaan yhdessä muiden hyppääjien kanssa. Flätsi opettaa kaikessa hyppäämisessä oleellisen tärkeitä turvallisuustekijöitä jonka vuoksi kaikkien olisi hyvä opetella kohtuulliset fs-taidot ennen muihin lajeihin keskittymistä.

Kuvaaja

Hetken vangitseminen kuvaksi
kuvaaja Teemu

Lajini on ilmakuvaaminen, etenkin valokuvaaminen. Kuvasin joitakin vuosia ilmavideoita hypyistä ja sitten siirryin valokuvaamaan hyppyjä järjestelmäkameralla. Valokuvaamiseen päädyin, koska hyppääminen on erittäin visuaalinen laji, joka tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuksia tallentaa hienoja hetkiä kuviksi. Kuvat myös tuovat hyppäämisen kauneuden kaikkien nähtäville.

Hyppykuvaaminen eroaa maassa tapahtuvasta valokuvaamisesta etenkin tilanteiden nopeuden ja kameran käsittelyn osalta. Kamera on yleensä kiinni kypärässä, joten kameran omaa etsintä ei voi käyttää eikä kameran asetusten muuttaminen onnistu hypyn aikana. Itse kuvan ottaminen tapahtuu useimmiten suussa olevalla kytkimellä ja sommitteluun sekä tähtäämiseen tarvitaan harjoittelua.

Kuvat tuovat hyppäämisen kauneuden kaikkien nähtäville.

Hyppykuvaamisessa vaaditaan riittävää hyppyrutiinia ja peruslentotaitojen hallintaa, jotta voidaan keskittyä myös kuvaamiseen ja samalla pitää hyppääminen turvallisena. Kyky kuvitella ja suunnitella hyppyä etukäteen auttaa onnistumaan ja usein mielessäni on juuri jokin tietynlainen kuva, jota lähden taivaalta hakemaan. Mieleeni ovat jääneet parhaiten kaksi Vuoden ilmailukuva -kilpailun voittoa, sekä lehdissä julkaistut kuvat. Myös erikoisemmat hypyt kuten kuumailmapallo- ja helikopterihypyt sekä eksoottiset ja kauniit paikat ovat hienoja kuvausmuistoja.

Ruttu / CF

Lähikontaktia varjon varassa
cf ruttu Simo
ruttu cf Simo

Kupumuodostelmahyppäämisessä (canopy formation, CF) tai tuttavallisemmin rutussa hyppääjät avaavat varjonsa heti uloshypyn jälkeen ja muodostelmat tehdään ottamalla jaloilla kiinni toisen hyppääjän varjon punoksista. Tässäkin lajissa nopeus ratkaisee, ja eniten onnistuneita muodostelmia aikaan saanut joukkue voittaa. Lajissa käytetään tähän tarkoitukseen suunniteltuja varjoja, jotka kestävät paremmin vauhdikkaampia kontakteja eivätkä tukahdu tai sotkeudu niin helposti kuin normaalit vapaapudotushypyillä käytettävät laskuvarjot.

Kilpailen itse CF 2-way sequential lajissa. Joukkueeseen kuuluu kolme jäsentä, joista kaksi tekee ennalta arvottuja muodostelmia varjon varassa ja kolmas kuvaa suorituksen videolle tuomareiden arvostelua varten. Työskentelyaika kisahypyllä on 30sek + 60sek. Tämä tarkoittaa, että ensimmäisen muodostelman tekoon on aikaa 30 sekuntia siitä, kun ensimmäinen joukkueen jäsen irtoaa koneesta ja 60 sekunnin työskentelyaika lähtee käyntiin, kun ensimmäinen ote irrotetaan tai kun 30 sekuntia uloshypystä on kulunut.

Käytettävät varjot ovat pieniä ja herkkiä ohjauksen suhteen

Päädyin mukaan Ilmasirkus -joukkueeseen sattumalta pari viikkoa ennen SM-kisoja vuonna 2010 kun minua pyydettiin paikkaamaan akuuttia kuvaajapulaa. Kisat menivät hienosti ja sain myös parhaan CF-kuvaajan palkinnon, joten paikka joukkueessa muuttui pysyväksi. Toimin Ilmasirkuksen kuvaajana vuoden 2012 MM-kilpailuihin asti, jonka jälkeen siirryin työskentelemään kameran etupuolelle. Tasapaino ja kehon hallinta ovat erittäin tärkeitä, sillä käytettävät varjot ovat pieniä ja herkkiä ohjauksen suhteen. Hyvä fyysinen peruskunto edesauttaa harjoittelua, jolloin voidaan hypätä mahdollisimman monta harjoitushyppyä päivässä. Kuten muissakin joukkuelajeissa, joukkueen jäsenten välinen dynamiikka ja kommunikointi ovat oleellisessa asemassa hyvän suorituksen aikaansaamiseen.

Paras muisto lajin parissa ovat MM-kisat Dubaissa 2012. Kokonaisuutena hienoin tapahtuma, missä olen ikinä ollut mukana! Hyvänä kakkosena tulee harjoitusleiri Ranskassa keväällä 2015, jossa saimme oppia lajimme maailmanmestareilta ja kehitystä myös selkeästi tapahtui.

Suosittelen rohkeasti kokeilemaan CF-hyppäämistä, sillä se kehittää kuvunkäsittelytaitoja ja on hieman erilaista hyppäämistä kuin vapaapudotushyppääminen. Lajia on myös halvempi harrastaa, sillä ei tarvitse käyttää rahaa tunnelissa treenaamiseen tullakseen hyväksi CF-hyppääjäksi 🙂