Historia

Alkuajat: 1966-1973

Laskuvarjohyppytoiminta Tampereella käynnistyi Härmälän lentokentällä vuonna 1966. Kesäkuun 10. 1966 Harri Toivonen ja Risto Valta hyppäsivät Tampereen Ilmailuyhdistyksen laskuvarjojaoston ensimmäiset hypyt ja syystalvella pidettiin jo ensimmäinen laskuvarjohyppykurssikin. Oman kerhon hyppääjät perustivat vuonna 1968 laskuvarjojaoksen irtauduttua Tampereen Ilmailuyhdistyksestä omaksi yhdistyksekseen. Alkuaikojen hyppytoiminta oli nykyiseen verrattuna melko vaativaa puuhaa. Itseaukaisuhypyt olivat harvinaisia, sillä ennen ensimmäistä itseaukaisua tuli hyppääjän käydä suorittamassa psykofyysiset testit Tilkan sotilassairaalassa Helsingissä. Kokeisiin kuuluivat mm. pyöritys- ja painekammiotestit!

Härmälän kentän reunalle rakennettiin oma vaatimaton kerhorakennus vuonna 1969. Laskuvarjourheilun SM-kilpailut järjestettiin vuonna 1970, jonka myötä tuoreen kerhon toiminta vilkastui ja lajille saatiin paljon näkyvyyttä. Laskuvarjohyppytoimintaa vaikeutti kuitenkin oman lentokoneen puuttuminen, koska sopivista vuokrakoneista oli jatkuvasti pulaa. Tamperelaiset saavat kuitenkin aina hyviä asioita aikaiseksi ennemmin tai myöhemmin, joten oman hyppykoneen hankkiminen oli vain ajan kysymys.

Oma lentokone! 1973-1983

Ensimmäinen oma lentokone Cessna 195 OH-CSB kerholle hankittiin vuonna 1973. Laskuvarjohyppykone OH-CSB lensi ensilentonsa 24.3.1973. Kone rahoitettiin kokonaan lainarahalla, jonka kaupunki osittain takasi. Hyppytoiminta tapahtui leirejä lukuun ottamatta Härmälän lentokentällä. Toiminta kiihtyi oman koneen myötä merkittävästi ja seuraavina vuosina hypättiin noin 600–800 laskuvarjohyppyä vuodessa. Heinäkuussa 1975 vasta maalattu ja peruskorjattu CSB tuhoutui laskuvauriossa Härmälässä. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin ja uusi kone saatiin hankittua jo saman vuoden lopulla. Cessna 195B OH-CSC saatiin peruskorjauksen jälkeen hyppykäyttöön kaudeksi 1976.

Seuraavat vuodet olivat taloudellisesti hyvin tiukkaa aikaa, mutta vuonna 1978 laskuvarjohyppymäärä lähti ripeään nousuun ja kerhon toiminnan vilkkaudessa koettiinkiin eräänlainen käännekohta. Samoihin aikoihin tuli shokkina tietoon, että kaupunki aikoo sulkea Härmälän lentokentän, kun uusi kenttä Pirkkalaan valmistuu. Lähtö Härmälästä ja uuden päätoimintapaikan valinta olikin kerhon suurin huoli seuraavina vilkkaina kasvun vuosina. Jämin lentopaikalla Jämijärvellä oli pidetty laskuvarjohyppyleirejä jo pitkin 70-lukua ja valinta tulevasta hyppykentästä käytiinkin lähinnä Jämin ja Teiskon Kaanaaseen perustettavan uuden pienlentokentän välillä.

Kerhoa hyvin palvellut OH-CSC tuhoutui Pirkkalan kentän avajaisnäytöksessä kesäkuun alussa 1980 laskuvauriossa sivutuulessa siivelleen kuten edeltäjänsäkin. Henkilövahingoilta vältyttiin tässäkin vauriossa. Sittemmin kone on korjattu ja lentää Suomessa edelleen ainoana tyyppinsä edustajana. Kerholle tarjottiin ostettavaksi vielä kolmatta samanlaista konetta, mutta tämä harvinaisuus jätettiin museokoneeksi. Lapista löytyi entinen vesitaksi, vuosimallin -69 Cessna A185E OH-CBA, joka saatiin hankittua uudeksi hyppykoneeksi pikavauhtia jo saman vuoden heinäkuussa. Uusi konetyyppi osoittautui tulevien vuosien myötä erittäin hyväksi valinnaksi. Kaudesta tuli koneen vaihdon aiheuttamasta katkosta huolimatta jälleen ennätysvilkas hyppymäärän ollessa 1575 hyppyä.

Vuonna 1981 kerho järjesti yhdentoista vuoden tauon jälkeen taito- ja tarkkuuslajien SM-kilpailut ja samana vuonna kaikki vanhat hyppy- ja koulutusmääräennätykset rikottiin jälleen. Myös seuraavan vuoden SM-kilpailut pidettiin vähitellen omakotialueeksi muuttuvassa Härmälässä. Kentän sulkeminen lähestyi vääjäämättä ja koulutuslupaa yritettiin saada uudelle Pirkkalan kentälle tuloksetta.

Viimeinen hyppylento Härmälässä lennettiin juuri ennen puoltayötä 30.6.1983. Kerhon käyttöön jo aiemmin siirtynyt Härmälän vanha lentoasemarakennus jäi edelleen toimitilaksi, vaikka kenttä suljettiinkin. Teiskossa pidettiin raivaustalkoot mutta varsinkaan oppilastoiminnalle riittävän kokoista maalialuetta ei Teiskoon edelleenkään saatu. Jämillä hyppytoimintaa edesauttoivat alueella edelleen sijaitseva hotelli ja parempi maalialue. Niinpä hyppytoiminnan painopiste siirtyi Jämille, vaikka Pirkkalan koulutuslupaa yritettiinkin vuosien mittaan saada useaan otteeseen.

Härmälästä Jämille, kasvun vuodet 1983-2007

Jämistä tuli kerhon viikonloppukoti, jossa hyppäämistä ei rajoittanut muu ilmaliikenne. Jämiltä vuokrattiin tilat kerhon käyttöön ja kausilla 84–86 Jämillä pidettiin suuria juhannusleirejä yhdessä muiden kerhojen kanssa. Vuosi 1985 oli siihen mennessä kerhon historian hyppyrikkain, kaudella hypättiin 4509 laskuvarjohyppyä, joista noin tuhat Jämillä pidetyissä SM-kilpailuissa.

Suuri harppaus kohti nykyaikaista laskuvarjohyppäämistä koettiin 1988, kun koulutustoiminnassa siirryttiin päävarjojen osalta pois vanhoista pyöreistä pallovarjoista ja tilalle tulivat liitovarjot ensimmäisestä hypystä lähtien. Kokeneemmilla hyppääjillä olivat liitovarjot olleet käytössä jo vuosien ajan. Karu muistutus laskuvarjohyppäämisen lopulta armottomasta luonteesta jouduttiin kokemaan kesäkuussa -88, kun Jämillä vierailemassa ollut hyppääjä menehtyi hyppyonnettomuudessa.

1989 aloitettiin tandemhyppytoiminta ensimmäisten kerhojen joukossa Suomessa. Tämä koulutusmuoto mahdollistaa ihmisille nopean tien päästä kokeilemaan miltä vapaapudotus tuntuu. Kesällä -89 saatiin vihdoin myös Pirkkalaan koulutuslupa ja oppilaatkin pääsivät jälleen hyppäämään myös arki-iltaisin. Kerho hankki pienen parakin Pirkkalan kentälle oleskelu- ja säilytystiloiksi seuraavana vuonna. Kaudella -90 oppilashyppyjen määrä nousi ensimmäisen kerran yli tuhanteen kokonaishyppymäärän ollessa 3817.

OH-CBA:n vaihtamista uudempaan lentokoneeseen harkittiin vakavasti vuonna 1992, mutta lopulta kone päädyttiin peruskorjaamaan. CBA sai samassa yhteydessä myös uuden puna-valkoisen maalipinnan, josta kone tuli tunnetuksi seuraavan vuosikymmenen aikana.

Vuonna -93 kerhon täyttäessä 25 vuotta julkaistiin Wexi Korhosen toimittama kerhohistoriikki, joka on kattava ja värikäs katsaus kerhon ensimmäisiin vuosikymmeniin. Juhlavuonna rikottiin myös aikaisemmat koulutusennätykset kun kahdeksalla alkeiskurssilla koulutettiin 83 uutta oppilasta. Kesinä -94 ja -95 Jämillä vieraili silloin Suomessa vielä aivan uuden vapaapudotuslajin freestylen maailmanmestari Tamara Koyn kouluttamassa hyppääjiä uuden lajin pariin. Kerholla oli näiden leirien myötä merkittävä rooli uudenlaisen vapaapudotushyppäämisen tuomisessa Suomeen.

Pirkkalassa maalialue muuttui 90-luvun mittaan kentän kehittyessä vähitellen huonommaksi ja huonommaksi ja oppilaiden osalta hyppytoiminta siellä loppui lopulta kokonaan. Hyppymahdollisuuksien parantamisesta arkipäivisin etenkin oppilaiden osalta puhuttiin kerhossa paljon ja yhtenä mahdollisuutena pidettiin Hämeenkyrön kenttää. Vuonna -94 kerho hankki Hämeenkyröstä maatalousoppilaitoksen entisen asuntolaparakin ja siirsi sen Hämeenkyrön lentokentän reunalle. Jo pidemmän aikaa kaavailtu hyppytoiminta Hämeenkyröön jäi kuitenkin vielä odottamaan maanomistukseen liittyviä ratkaisuja, jotta tarvittava oppilasmaalialue olisi saatu raivattua. Asia ratkesi vasta vuosia myöhemmin eikä hyppytoimintaa Hämeenkyröön koskaan tullut. Parakki jäi odottamaan uutta kohtaloaan ja rapistumaan kentän reunalle vuosikausiksi.

Jälleen kymmenen vuoden mittaisen tauon jälkeen kerho otti järjesteltäväkseen SM-tason kilpailut kun kupumuodostelmahyppyjen SM-mitaleista kisattiin Jämillä vuonna 1995.

Loppukesästä -96 OH-CBA:n jaksonsa lopussa ollut moottori vaihdettiin kun pakoputki vaurioitui hyppylennolla Pirkkalassa. Kesän 1997 suurin ponnistus oli kun Jämillä korjattiin hirsisen majoitusrakennuksen eli Kiholan tiilikatto.

1998 järjestettiin Jämillä ensimmäinen Cessna-boogie -nimen saanut hyppytapahtuma, johon kokoontui useita laskuvarjokerhoja lentokoneineen. Alun perin kerhoja kiertäväksi ajatellusta tapahtumasta muodostui tulevina vuosina Jämille perinne. Aluksi jokavuotinen tapahtuma siirtyi vuodesta 2003 alkaen järjestettäväksi joka toinen vuosi.

Kauden -98 aikana hankittiin kerhon lentokoneeseen kolmilapainen potkuri, jonka myötä vanhan kaksilapaisen potkurin tunnusomainen repivä ääni jäi historiaan. Toukokuussa -99 OH-CBA meni nokilleen Jämin yläradalla ja seurasi kolmen kuukauden mittaiseksi venynyt korjausurakka, kun moottori korjattiin ja potkuri vaihdettiin. Kesän ajan hyppykoneena palveli vuokrattu Cessna FR172E OH-CNB. Elokuussa järjestetyissä toisissa Cessna-Boogeissa CNB kävi tutustumassa Jämin kentän lähipeltoon hyppylennon päätteeksi, mutta tapauksesta selvittiin säikähdyksellä ja kone saatiin lentämällä pois pellolta.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen koulutustoiminnassa rikottiin vihdoin sadan uuden oppilaan raja vuoden aikana alkeiskursseilla, kun kahdeksalla kurssilla koulutettiin 102 oppilasta vuonna 2001. Samana vuonna kerholle 80-luvulla hankittu vanha Ford Transit päivitettiin uudempaan kulkimeen, nykyisinkin käytössä olevaan VW Transporteriin. Molemmat autot ovat ennen kerholle tuloa kuskanneet konnia poliisiautoina.

Pallovarjot jäivät lopullisesti kerhon kalustossa historiaan vuonna 2003 kun oppilasvaljaat ja varavarjot uusittiin. Oppilaidenkin varavarjoiksi tulivat näin liitovarjot. Edellinen valjaskalusto kesti kovassa käytössä yllättävän pitkään hyvin pidettynä, huolellinen kaluston kohtelu onkin osa tamperelaista kerhokulttuuria. Päävarjojen osalta uusimissykli on nopeampi ja niitä on uusittu aina tarpeen mukaan.

Viikkohyppytoiminnan vaikeus sopivan maalialueen puutteen vuoksi koettiin pitkään kerhon suurimmaksi hankaluudeksi. Vuosien pohdinnan tuloksena Pirkkalan kenttäalueen viereltä paloaseman takaa löydettiin peltoalue, jonka mitat täyttävät myös oppilasmaalialueen vaatimukset. Alueella käynnistettiin raivaustalkoot syksyllä 2002. Seuraavana vuonna tehtiin mittavat maansiirtotyöt kun aluetta tasattiin ja kiviä poistettiin pellolta. Syksyllä 2003 alueelle siirrettiin Hämeenkyrön kentältä kerhon parakki, jossa riitti remontoitavaa seuraaviksi kesiksi. Noin 10 prosenttia kauden -03 hypyistä hypättiin Pirkkalan uudelle maalialueelle. Kaudella 2004 myös oppilaiden hyppymahdollisuudet arkisin paranivat jälleen vuosien tauon jälkeen, kun maalialue saatiin myös oppilastoiminnan edellyttämään kuntoon.

Pirkkalassa kerhotilojen parantuessa kävi Jämillä päinvastoin. Kerhon käytössä 80-luvun alkupuolelta saakka olleesta erinomaisesta majoitustilasta eli Kiholasta jouduttiin luopumaan haikein mielin vuonna 2005. Uudet majoitustilat onneksi löydettiin teknillisen rakennuksen päädystä vaikka Kiholan veroiset ne eivät toki ole.

Toukokuussa 2004 sananlasku ”ei kahta ilman kolmatta” osui kerhoon. OH-CBA vaurioitui Pirkkalan kentällä laskeutuessa lunastuskuntoon kuten kaksi kerhon edellistäkin lentokonetta. Henkilövahinkoja ei tässäkään vauriossa tullut, ainostaan hämmästyttävät 23 vuotta ja reilut 5500 lentotuntia kerhon hyppykoneena ollut ”Bravo-Alfa” jouduttiin hyvästelemään. Uuden koneen etsinnän jälkeen tehtiin saman vuoden syksyllä kaupat Cessna U206F OH-CMT:stä. Koneen korjaus- ja muutostyöt laskuvarjohyppykäyttöön mahdollisimman hyvin soveltuvaksi veivät kuitenkin nykyisenä ilmailubyrokratian aikakautena yllättävän pitkään ja seuraavat kolme kautta hypättiin “Bravo-Alfaa” pienemmästä vuokrakoneesta Cessna FR172 OH-CNU:sta, joka tunnetaan myös lempinimellä Elviira. Kaudella 2007 OH-CMT saatiin hyppykäyttöön ja kone osoittautui edeltäjänsä veroiseksi hyppyhissiksi.

Kohti turbiiniaikakautta 2007-2014

Uutta konetta oli odotettu kuin kuuta nousevaa ja kun se vihdoin hyppykäyttöön saatiiin oli into kerhossa huipussaan. Päästinhän taas pitkän tauon jälkeen hyppäämään omasta koneesta! Ahkerat talkoopuuhaajat saivat lisäksi ihastella työnsä tuloksia hypätessään. Uuden lentokoneen hankkiminen ja sen saaminen hyppykäyttöön oli kerholta suuri voimainkoetus joka lopulta päättyi onnellisesti. Kaudelle 2007 kerholle hankittiin upouusi tandemvarjokokonaisuus ja koulutettiin kolme tandemhyppymestaria. Näin kerhon oma tandemhyppytoiminta saatiin käyntiin vuosien tauon jälkeen. Tandemit ovat tärkeä tapa tutustuttaa ihmisiä vapaan pudotuksen riemuihin matalalla kynnyksellä. Kerhomme tandemhyppymestarit ovat aina olleet muutenkin kerhon toiminnalle elintärkeitä kantavia voimia.

Vuonna 2008 oli kerhon 40-vuotisjuhlavuosi sekä hyppy- ja koulutustoiminnan merkeissä hyvin aktiivinen kausi sateisesta kesästä huolimatta. Toimintaviikkojakin järjestettiin Jämillä kolmeen otteeseen.

Vihdoin vuonna 2009 saatiin kerhon hyppymäärässä rikottua kauden 1985 ennätys. Ilveksen mestaruutta odotetaan edelleen. Kaudella hypättiin kaikkiaan 4693 laskuvarjohyppyä. Jämillä järjestettiin yhdeksännet ja toistaiseksi viimeiset Cessna-boogiet. Oppilaskalustossa siirryttiin käyttämään pelkästään Navigator-päävarjoja.

Vuonna 2011 kerho järjesti laskuvarjohypyn kaikkien lajien SM-kisat Jämillä. Kisat onnistuivat kaikin puolin mainiosti. Kaudella laskuvarjohyppyjä kertyi jälleen uusi ennätysmäärä, yhteensä 5067, joista noin tuhat hypättiin SM-kisoissa.

Alkukesästä 2012 OH-CMT:n moottoriin tuli hyppylennolla laakerivian seurauksena niin pahat vauriot, että koko moottori kannatti korjaamisen sijaan vaihtaa uuteen. Moottorin vaihto olisi ollut muutenkin käyttötuntien täyttymisen myötä edessä seuraavan hyppykauden jälkeen. Lennon aikana tapahtuneesta konevauriosta huolimatta Mike-Tango tuli onneksi kiitotielle siististi laskuun. Kone oli moottorinvaihdon vuoksi pois hyppytoiminnasta neljä kuukautta, jona aikana hyppytoimintaa jatkettiin vuokrakoneesta. Kerholle hankittiin myös toinen tandemvarustepaketti, jotta tandemhyppyjen osalta pystytään paremmin vastaamaan kysyntään.

Kaudella 2012 aloitettiin tiivis yhteistoiminta Suomen Urheiluilmailjat ry:n kanssa, joka käytännössä tarkoitti että heidän kirkkaan keltainen Comp Air 8 turbiinikoneensa OH-XDZ oli hyppykäytössä useana viikonloppuna Jämillä. Kaudella 2013 Comppi majaili pääsääntöisesti Jämillä ja kerhon omaa Cessnaa käytettiin ensisijaisesti matalien hyppylinjojen lentämiseen eli käytännössä enimmäkseen oppilastoimintaan. Erityisesti laskuvarjohyppykäyttöön rakennettu Comppi nostaa kymmenen hyppääjää jopa seitsemässä minuutissa neljän kilometrin hyppykorkeuteen, joten laskuvarjohyppytoiminnan kapasiteetti kasvoi merkittävästi pieneen ja hitaampaan Cessnaan verrattuna. Hyppymäärän kasvu ja hyppytoiminnan luonteen muutos aiheutti organisaatiolle vaikeuksia. Turbiinikoneen toiminnan organisointi on haastavaa ja vaatii hyppytoiminnan pyörittäjältä hyvää pelisilmää ja myös ymmärrystä taloudellisista realiteeteista.

Kaudella 2013 toiminnan kehitys jatkui ja pakkolaukaisukurssien rinnalla aloitettiin uutena alkeiskurssien koulutusmuotona nopeutettu vapaapudotus eli Nova. Lisäksi Jämiä kehittiin entistäkin paremmin soveltuvaksi laajamittaiseen ja aktiviiseen toimintaan. Entinen Jämin purjelentokonetehtaan rakennus eli Jämin tekninen rakennus ostettiin kerholle, ja näin saatiin varmistettua toiminnan kannalta välttämättömien tilojen säilyminen kerhon hallussa. Rakennuksen ostaminen on laskuvarjokerholle kova ratkaisu mutta tilanteen vaatimuksiin oli mukauduttava. CMT:n moottoriremontti ja teknisen rakennuksen ostaminen rasittivat kerhon taloutta mutta uuden yhteistoimintakumppanin myötä lisääntynyt hyppykapasiteetti auttoi selviämään hankinnoista. Pankkilainaakin jouduttiin tosin jonkin verran ottamaan.

Vuonna 2013 Tampereen laskuvarjokerho täytti kunnioitettavat 45 vuotta ja Härmälän lentokentän sulkemisesta tuli kuluneeksi 30 vuotta. Näitä merkkipäiviä juhlistettiin heinäkuussa näyttävästi Härmäläboogie-tapahtumassa hypyillä helikopterista yleisöalueen viereen.

Syksyllä päästiin parin välivuoden jälkeen hyppäämään myös yöhyppyjä Pirkkalan maalialueelle. Hyppykausi jatkui Compista vielä joulun jälkeenkin historian ensimmäisissä välipäiväbuugeissa Jämillä. Suuremman kapasiteetin myötä kauden laskuvarjohyppymääräksi kirjattiin uusi ennätyslukema 6751. Kaudesta 2014 oli tulossa kaikkien aikojen paras. Hyppytoiminnan organisointia oli tarkoitus tehostaa merkittävästi ja yhden kauden verran Novaa harjoitellut koulutusorganisaatio oli valmiina toimintaan. Toisin kuitenkin kävi ja kaudesta 2014 muodostui koko Suomen laskuvarjourheilun historian synkin.

Onnettomuus, onni ja muutos 2014-

Kausi 2014 lähti vauhdikkaasti käyntiin ja pääsiäisenä Jämillä nautittiin loistavasta hyppykelistä kun kaikki oli yhtäkkiä ohi. Comppi oli pudonnut.

Päivämäärä 20.4.2014 jää suomalaisille laskuvarjohyppääjille muistiin synkimpänä päivänä koko lajin kotimaisessa historiassa. Kahdeksan hyppääjää kuoli kun kone syöksyi maahan kesken hyppylennon. Koneen ohjaaja ja kaksi hyppääjää pääsivät pelastautumaan ennen maahansyöksyä. Turmassa kuoli myös kaksi kerhon johtokunnan jäsentä, joten tästäkin syystä johtuen kerhon toiminta oli hetken kokonaan pysähdyksissä.

Vappuna hypättiin ensimmäiset hypyt onnettomuuden jälkeen. Todettiin, että kauheasta onnettomuudesta huolimatta täytyy elämän ja hyppäämisen edelleen jatkua. Turbiinikone oli mennyt ja oli pakko ryhtyä jälleen elämään mäntämoottorikerhona. Melko pian onnettomuuden jälkeen saatiin kuitenkin yllättävältä taholta hyviä uutisia. Oulusta kantautui viesti, että Pohjois-Suomen Urheiluilmailijat ry oli hankkimassa itselleen SMG 92 Finist turbiinikonetta. Kone oli varustettu samalla moottorilla kuin edesmennyt Comppi ja johtokunta ei voinut kuin ottaa ilolla vastaan oululaisten tarjouksen tulla operoimaan konettaan Jämille. Kaudesta 2014 muodostui luonnollisesti välikausi mutta kaikesta murheesta huolimatta odotettiin seuraavaa vuotta ja paluuta turbiiniaikaan. Kokonaishyppymääräksi jäi kaudella 3637 laskuvarjohyppyä.

Kerhon kiinteistöharrastus kulminoitui teknisen rakennuksen lopputarkastukseen, joka pidettiin keväällä 2015. Viimeisiä tarkastuksen hyväksymiseen vaikuttavia töitä tehtiin vielä aamuyön tunteina mutta tarkastus meni läpi ja tilat saatiin virallisesti hyväksyttyä käyttökuntoon. Jonkun mielestä remontti ei ihan valmiilta näytä vieläkään mutta virallinen leima papereissa on todiste valmiusasteen riittävyydestä.

HA-YDN:n eli Haydenin piti tulla Suomeen jo huhtikuussa mutta kuten lentokoneiden kanssa on valitettavan yleistä ongelmia oli riittävästi. Koneen saapumista myöhästyttivät mm. ilman kriittisiä osia toimitettu moottori ja romanialaiset avioerotaistelut. Moni alkoi jo olla sitä mieltä, että kone ei koskaan Jämille tule. Juhannuksena 2015 pudotti Hayden kuitenkin ensimmäisen hyppääjän saapuessaan siirtolennolta paikalle. Uutena koulutusmuotona otettiin käyttöön IAD eli Instructor Assisted Deployment. Tässä menetelmässä ei perinteistä pakkolaukaisunarua käytetä ollenkaan vaan hyppymestari heittää apuvarjon suoraan ilmavirtaan. IAD on hieno koulutusmuoto sillä näin voidaan kaikki oppilasvarusteet pitää yhdessä avausjärjestelmässä, eikä oppilasreppuja tarvitse pakata eri tavoin kuten aiemmin on tehty. Tämä parantaa turvallisuutta ja hyppykaluston käyttö tehostuu. Kesä 2015 oli kelien puolesta erittäin huono ja koneen myöhäinen saapuminen aiheutti sen, että moni aktiivihyppääjä osti ns. blokkilippunsa eli sarjakorttinsa muualle. Edellisvuoden onnettomuuskin saattoi vaikuttaa hyppääjiin vielä jonkun verran. Näistä syistä johtuen ei Hayden päässyt oikein missään vaiheessa toimimaan maksimikapasiteetilla. Kauteen 2016 oli tarkoitus lähteä paljon terävämmällä otteella mutta oululaiset saivat koneestaan tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä ja niin on Tampereen Laskuvarjokerho taas palannut vanhaan. Kausi 2016 operoidaan kerhon omasta OH-CMT:stä Jämillä mutta edelleen on sanonta: "ei kahta ilman kolmatta" mielen perukoilla kummittelemassa...