Kouluttajat

Laskuvarjohyppäämisen kouluttajina toimivat aktiiviset ja kokeneet kerhomme jäsenet, joilla on Suomen Ilmailuliiton myöntämä kelpoisuus kouluttaa oppilaita. Kerhomme hyppymestarien (tuttavallisemmin mesujen) ja vapaapudotuskouluttajien tehtävänä on valvoa ja arvioida jokainen oppilashyppy ja siten varmistaa edellytykset turvalliseen laskuvarjohyppytoimintaan.

Hyppymestarit

Jussi

Moro! Nimeni on Jussi, ihan niinkuin sen Jussi-Pussinkin joka puita pilkkoi. Olen harrastanut hyppelyä jo kaksitoista vuotta ja sinä aikana pudonnut eri lentokoneiden kyydistä pari tuhatta kertaa. Olen siis yksinkertainen heppu, jolle voi saman vitsinkin kertoa aina uudelleen ja aina se vaan jaksaa naurattaa. Yritän harrastaa lajiamme monipuolisesti ja oli hyppylaji mikä tahansa, niin vapaassa pudotuksessa on aina mukavampaa yhdessä muiden iloisten ihmisten kanssa. On hyppääminen toki aina mukavaa vaikka hyppäisi yksinkin. Tykkään kovasti myös lennellä laskuvarjolla ympäriinsä, ja parhaimmillaan laskuvarjo lentää ja laskeutuu vähän vauhdikkaammin niin ettei ihminen suotta ennätä pitkästyä.

Koulutan kerhossamme myös uusia harrastajia ja parhaani mukaan jeesaan ihmisiä uuden ja ainakin aluksi jännittävänkin lajimme pariin. Parasta kouluttajana toimimisessa on seurata miten etukäteen muodostetut mielikuvat hypyistä jäävät usein varsin vaatimattomiksi todellisiin hyppyjen jälkeisiin fiiliksiin verrattuina. Oli sitten kysymys aivan ensimmäisistä tai hyppyuran myöhemmistä hypyistä, tunnelmaa yleensä piisaa kun suoritettavaksi annetaan jotain uutta ja ennen kokematonta. Toimin kerhossamme myös tandemkouluttajana ja hypätessämme tandemhyppyjä olemme hyppykaverini kanssa samoissa valjaissa koko hypyn ajan. Jos hyppykaverini vaikuttaa pitkästyvän niin osaan hypyn aikana ainakin tuon edellä mainitun vitsin kertoa ja edes minulla on hauskaa.

Marianne

Lajin pariin sananmukaisesti eksyin reilu 15 vuotta sitten, kun töistä kotia kävellessäni eksyin Härmälässä oudon rakennuksen pihaan. Tarkemmin tutkaillessani rakennus osoittautui Härmälän vanhaksi lennonjohtotorniksi ja nykyseksi Tampereen laskuvarjokerhoksi. Annoin itselleni 27-vuotis synttärilahjan ja seuraavat 2 viikkoa istuin iltani pakkolaukaisu-alkeiskurssilla. Ensimmäinen kausi päättyi ensimmäiseen itseaukaisuun.

Tieni vei Australiaan jossa PL-koulutusta ei ollut tarjolla. Hinku taivaalle oli kova, joten kävin siellä  nopeutetun vapaapudotuskoulutuksen (NOVA). Palatessani Suomeen minulta periaatteessa uupui vain lupakirjaan vaadittavat teoriat, mutta silloisen koulutusohjelman perusteella puuttui myös hyppyjä, joten jatkoin vielä B-oppilaana, päättäen 3. kauteni itsenäisen lupakirjahyppääjän lisenssi taskussani.

Verkkaiseen tahtiini olen tutustunut lajin kiehtovaan tarjontaan hymyssä suin hypellen, tähän mennessä n.1500 hyppyä.

Tovin työskentelin Uudessa-Seelannissa tandemtehtaalla pakkaillen ja kuskaten turisteja hyppypaikalle. Kotikerhossa puuhastelu painottuu nykyään PL-mesuna toimintaan. Oppilaat inspiroivat innostuksellaan. Lajin tarjoamat tekemisen ja tunteiden skaalat ovat valtavat. Hyppääjien yhteisö ympäri maailman on käsittämättömän yhtäläinen, siistiä olla osa sitä. Eikä meitä ole liikaa, mukaan mahtuu, joten tule sinäkin.

2017 kaudella Tsekeissä hypätty muodostelmahypyn Suomen ennätys kasvatti innostusta "isojen kuvien" hyppäämiseen, niin että uusi tähtäin on Euroopan naisten enkalle. Katsotaan kuin käy, riittääkö taidot kovaan sakkiin mukaan?

Blue skies!

Pauli

Moro. Olen Pauli ja ensimmäisen hypyn suoritin vuonna 1982 Härmälän kentälle nykyisen kerhon viereen. Aktiivisia hyppyvuosia yhteen putkeen tulee kesällä -22 täyteen 30 ja näiden vuosien aikana hyppyjä on kertynyt yli 4300, sijoitusvinkkejä rahalle ei siis ole tarvinnut kysellä. Oma lajini on muodostelmahyppy niin pienissä kuin isommissakin ryhmissä, 2017 tämä huipentui uuteen Suomen ennätykseen 80-hengen muodostelmaan.

Toimin tampeerella PL-mesuna sekä toisessa kerhossa NOVA-mesuna, kumpainenkin koulutusmuoto antaa omanlaisensa haasteensa ja motivaationsa hyppäämiseen. Kouluttajana saa hyvän tunteen, kun pystyy välittämään ihmisille tarvittavat tiedot ja taidot joiden avulla he pääsevät aivan uuteen ympäristöön haastamaan itsensä, hymynaamoja näkeekin lähes aina hypyn jälkeen.

Kesällä tulee myös täyteen 25 vuotta PL-mesuna ja sen kunniaksi tarjoankin toukokuun kurssilaisille munkkikahvit. Jos sokerihammasta kolottaa niin poikkea kaffelle ja aloita samalla uusi ilmava harrastus.

Petri

Moikka! Olen Petri ja aloittanut hyppäämisen vuonna 2007. Tällä hetkellä hyppymäärä lähentelee 2300 hyppyä. Toimin kerhossa PL-mesuna, tandem-mesuna ja turvallisuuspäällikkönä.

Tykkään oikeastaan kaikesta hyppäämisestä ja lähden mielelläni hyppäämään mitä vain. Viime vuosina olen kouluttamisen lisäksi keskittynyt enimmäkseen muodostelmahyppäämiseen ja vauhditettuihin laskeutumisiin. Muodostelmahyppäämisen harjoittelu huipentui vuonna 2017 Tsekin Klatovyssä tehtyyn 80 hengen muodostelmahyppyyn, josta tuli uusi Suomen ennätys. Seuraavaksi täytyykin sitten asettaa uusia hyppytavoitteita. Hyppäämisessä hienoa onkin juuri se, että siitä löytyy loputtomasti uutta opittavaa ja mielekkäitä lajeja kaikille.

Laskuvarjohyppäämisen hienous on vahva yhteisöllisyys, sekä lajin erityisyys. Monikaan ei uskalla hypätä lentokoneesta, mutta laskuvarjohyppääjille koneesta irtautuminen on se hetki kun leikkikenttä vasta avautuu! 

Mika

Moro, olen Mika ja hyppäsin ensimmäisen laskuvarjohyppyni -97. Näiden vuosien aikana hyppyjä onkin kertynyt 3000+. Hyppylajini on swooppaus, eli tykkään lentää nopeilla ja pienillä varjoilla. Tämän lisäksi hyppään myös tandemhyppyjä ja minun kanssa pääseekin laskuvarjohypylle vaikka ei olisikaan aikaa tai halua käydä alkeiskurssia.

Aloitin hyppäämisen aikoinaan hetken mielijohteesta ja en enää tiedä kuinka lopettaakaan. Itselleni hyppäämisessä parasta ovat vauhti ja lajin kautta saadut kaverit. Toimin myös kouluttajana, jossa mielestäni parasta on seurata uusien oppilaiden oppimista ja onnistumista. Hyppäämisen riemuun ja oppilaiden innostukseen pystyy edelleen samaistumaan kaikkien näiden hyppyjen jälkeen.

Toivottavasti tavataan kerholla Härmälässä tai lentokentällä!

Hanna

Moikka! Olen Hanna, ja toimin Tampereen laskuvarjokerhossa hyppymestarina!

Omaa hyppyuraa on takana yli 10 vuotta ja n. 1300 hyppyä. Hyppäämisen parhaimpia puolia on yhteisöllisyys, ja olenkin ollut koko hyppyuran ajan vahvasti mukana kerhojen hallinto- ja koulutustoiminnassa. Olen Oulusta kotoisin, ja siellä toimin aiemmin paikallisen kerhon, Skydive Oulun puheenjohtajana. Etelään muuton seurauksena yhdistysaktivimismi on vain vahvistunut. Hyppäämisestä kokonaisuutena on tullut minulle elämäntapa!

Viime vuosina hyppääminen on keskittynyt pääasiassa oppilaiden kanssa hyppäämiseen. Oppilaiden onnistuminen, kehittyminen ja itsensä ylittäminen ovat asioita, jotka saavat myös minut innostumaan!

Viivi

Moikka! Oon Viivi Naakka ja aloitin hyppäämisen vuonna 2004, joten tänä vuonna lähtee mun 19 hyppy- ja 13 mesukausi käyntiin. Hyppyjä näiden kausien aikana on kertynyt reilu 2000. Viime vuosina olen keskittynyt lähinnä omien vapaapudotustaitojen hiomiseen ja kehittämiseen sekä taivaalla että tuulitunnelipuolella. Etenkin talviaikaan olen panostanut tuonne tuulitunnelipuolelle, jossa olen joukkueeni kanssa osallistunut VFS open -lajissa sekä MM-kisoihin että world cup:iin. Tämän vuoden tavoitteena on siirtyä joukkueen kanssa harjoittelemaan myös taivaalle ja tähtäimenä Australiassa lokakuussa järjestettävät MM-kisat.

Hyppäämisessä ja tuulitunnelilentämisessä parasta se, että koko ajan riittää uutta opittavaa ja kehitettävää omassa lentämisessä. Kouluttaminen on erittäin antoisaa, kun saa seurata muiden kehittymistä ja joskus jopa auttaa oppilaita hankalien vaiheiden yli. Tervetuloa alkeiskurssille, siellä nähdään!

Teemu

Moi!

Hyppäämisessä parasta on jatkuva oppiminen ja upeat elämykset. Itselleni näitä tuovat erityisesti kilpaileminen kupumuodostelmahypyissä joukkueeni kanssa MM-tasolla sekä valokuvaaminen ilmassa. On se sitten kilpailuhypyn jännitys ja paine tai hienon hypyn ikuistaminen valokuvaksi upeassa auringonlaskussa niin unohtumattomia elämyksiä on aina tarjolla. Haasteitakin laji tarjoaa ihan kaikille kokemuksesta riippumatta.
 
Hyppykurssin olen käynyt Tampereella jo vuosia ennen ajokortin saamista 90-luvulla ja hyppyjä on takana kohta 4000. Kouluttajana olen ollut yli 20 vuotta ja toivottavasti voinkin kokemukseni avulla auttaa mahdollisimman monia eteenpäin hyppyuriensa alkutaipaleilla. Aina kaikki ei ole helppoa tässäkään lajissa, mutta sitä palkitsevampaa on onnistumisen tunne palasten loksahtaessa paikalleen. Ja antavat oppilaiden onnistumiset elämyksiä myös kouluttajille!

Tervetuloa mukaan ja nähdään taivaalla!

Vapaapudotuskouluttajat

Leena

Moi! Olen Leena ja aloitin itsenäisen laskuvarjohyppäämisen vuonna 2009 käytyäni edellisenä vuonna hyppäämässä lahjaksi saadun tandemhypyn. Laji vein mukanaan eikä paluuta enää näiden vuosien jälkeen ole. Hyppyjä on kertynyt verkkaiseen tahtiin vuosien mittaan ja vasta meni 500 hypyn raja rikki.

Olen hypännyt urani aikana vähän kaikenlaista, kupumuodostelmahypyistä freelentämiseen ja liitopukuakin on tullut testattua. Tuulitunnelissa olemme tiimin kanssa treenanneet muodostelma hyppäämistä (eli formation skydiving, tuttavallisemmin FS) muutaman vuoden ajan ja osallistuneet myös SM kilpailuihin. Lähdin vuonna 2020 kouluttajapolulle ja toimin tällä hetkellä vapaapudotuskouluttajana sekä koulutussihteerinä Tamlk:ssa

Itselle hyppääminen on myös paljon muuta kuin lentokoneesta tippumista. Lajin hienous on yhteisöllisyys ja kerhosta tulee monelle "toinen perhe". Hyvässä porukassa on mukava harrastaa ja apua saa aina kun sitä tarvitsee (vaikkei sitä itse edes tietäisi tarvitsevansa). Ja vaikka joskus tulisikin pidempi tauko harrastukseen, takaisin porukkaan on aina yhtä tervetullut.

Toivottavasti nähdään taivaalla! 

Marko

Moi!

Oon Marko ja aloittelin laskuvarjohyppäämisen 2017. Tähän mennessä hyppyjä on kertynyt reilu 750. Ajatus oli muhinut pitkään mielessä, mutta lopultahan se päätös kurssille ilmoittautumisesta syntyi kaverin kanssa saunaillassa. Laji on tuonut mukanaan elämyksiä mitä ei mistään muualta saa, paljon uusia kavereita sekä elämäntavan, josta on vaikea päästää irti. Jokainen hyppyviikonloppu on kuin mökkireissu hyvällä porukalla, paitsi että sen lisäksi pääsee tekemään vielä jotain ainutlaatuista.

Suomen hyppyscene on pieni ja itsekin toimin tällä hetkellä toisessa kerhossa Novahyppymestarina. TamLK ei tällä hetkellä Nova-kursseja järjestä, mutta mun kanssa pääsee taivaalle sitten hieman pidemmälle edistyneemmät oppilaat kuitenkin. Tuulitunnelin puolella meillä on mm. Leenan kanssa 4-way FS-tiimi, jolla reenaillaan n. kerran kuukaudessa ja käydään kokeilemassa opittuja taitoja SM-kisoissa.

Laji on ehdottomasti pitkäjänteisyyttä vaativa, mutta palkitsee kärsivällisyyden. Lisäksi opittavaa riittää eri lajeissa vuosiksi eteenpäin, joten tylsää ei varmasti ole!

Toivottavasti nähdään taivaalla ensi kesänä!

Radiokouluttajat

Aku Haikonen

Tuomas Vaherkoski